Kuuminta hottia!

Eilen meidän takapihalla piipahti Ylen radiotoimittaja, joka haastatteli allekirjoittanutta Suomen Chiliyhdistys ry:n toiminnasta (kun olen ko. yhdistyksen sihteeri ja vpj). Haastattelun jälkeen maistatin hänellä kourallisen erilaisia chililajikkeita miedommasta jalapeñosta ja lemon dropista aina habañeroon ja maailman tulisimmaksi rankattuun naga morchiin saakka. Ilmeiden kirjo oli laaja ja hyvin nopeasti hänelle valkeni: "Tämähän on jonkinasteista masokismia!". Kaikkeen onneksi tottuu ja lähtötoleransseista kovasti riippuu minkälainen kokemus näiden syöminen loppupeleissä on.

Ennen nagaa oli hymy vielä herkässä, mutta kyllähän se hiljalleen siitä eteni ihan perinteiseen "fiery face" -meininkiin. Puoli litraa kylmää banaanijugurttia ja kyllähän se hiljalleen siitä helpottui. Loppupeleissä kokemus oli uusi ja siinä samalla vietiin chilineitsyys taas uudelta maistajalta. Eikä tämä reaktio ollut edes pahimmasta päästä - onhan näitä jo muutama nähtykin. Hienosti kestettiin itkemättä ne pahemmatkin poltteet kuin kuka tahansa kokenut harrastaja. Kokemus, joka ei heti huomenna unohtune.

Lisätietoja Chiliyhdistyksen toiminnasta: http://www.chiliyhdistys.fi

Pyhä kolminaisuus, osa III: valotusaika

Valotusaika, tämä kolmikon viimeinen ja ehkä se helpoiten ymmärrettävä valokuvauksen perussuure, määrää kuinka pitkän ajan sulkimen läpi päästetään valoa kameran kennolle (tai filmille). Suljinaika merkataan käytännössä katsoen aina sekunnin murto-osina, esim. 1/125 s, 1/60 s, 1/1000 s. Peukalosääntöjäkin löytyy muutamia, joista voidaan ottaa valotusajalle lähtökohta, josta lähdetään sitten soveltamaan eteenpäin; tässä niistä kaksi:

Objektiivin polttoväli ja mahdollinen kroppikerroin
Peukalosääntönä pidetään tärähtämättömien kuvien kannatta sellaista valotusaikaa, joka on suhteutettu käytetyn objektiivin polttoväliin ja kameran mahdolliseen kroppikertoimeen, jonka pitäisi keskimääräisen kuvaajan käsillä tuottaa tärähtämätön kuva. Valotusaika lasketaan ottamalla valotusajan käänteisluvuksi polttoväli kerrottuna kroppikertoimella. Esimerkiksi Nikonin digijärjestelmäkameroista valtaosa on kroppikennoisia, joiden kroppikerroin on 1,5.

Tilanne: objektiivin polttoväli on 200 mm, runkona Nikon D80 (kroppikerroin 1,5): valotusajaksi suositellaan 1 / (200 x 1,5) = 1/300 s (tai nopeampaa, kuten 1/500 s).

Harjoittelulla (ja osin myös tuurilla) päästään joskus huomattavasti parempiinkin tuloksiin. Esimerkkinä tästä ao. kuva kirjosiepon poikasesta. Kuva on otettu suhteellisen heikossa valaistuksessa.
Kuvan speksit: Nikon D200, Sigma 50-500mm/4-6.3 @ 500mm, ISO 800, f/8, 1/45s.















Kuva on muuten kyseenalaisen laatuinen; mm. kyljessä on selkeästi puhkipalaneita alueita, eikä linnun jalustana toiminut oksakaan sattunut olemaan erityisen valokuvauksellinen. Joka tapauksessa, kuva osoittaa sen, että myös nyrkkisääntöä hitaammilla suljinajoilla on mahdollista saada kohtalaista jälkeä. Alla vielä hieman lähempi kroppi, josta näkee hieman paremmin yksityiskohtia. Yliterävöityksestä huolimatta väittäisin tulosta ihan kohtalaiseksi. Nyrkkisäännön mukaan tässä tapauksessa olisi valotusaika pitänyt olla 1/750s tai nopeampi. Nyt kuitenkin riitti 1/45s, joka oli itse asiassa hieman liiankin hidas, kun puhkipalamistakin pääsi tapahtumaan. 1/60..1/75s olisi saattanut olla se ideaaliarvo.




Sunny 16 -sääntö
Sunny 16 -sääntö pohjautuu taas kerran peruskolmikkoon: aukko, aika, herkkyys. Jos on aurinkoinen ja kirkas keli, voidaan sääntöä soveltaa sellaisenaan (vaikka Suomen oloihin suositellaan toisinaan Sunny 13- tai jopa Sunny 11-sääntöä). Tämän tunnetun peukalosäännön mukaan voidaan suhteellisen hyvin pärjätä esimerkiksi filmikameran kanssa, jossa ei ole minkäänlaista valotusmittaria.

Sunny 16, perusasetukset:
Aukko: f/16
Aika: filmin herkkyyden käänteisluku, esim. ISO/ASA 100 filmillä ajaksi 1/100s tai 1/125s, riippuen kumpi kamerasta löytyy
Herkkyys: tarpeen mukaan

Homma etenee, blogi päivittyy

Kiireinen aikataulu on meinannut heikentää blogikirjoittelua tässä kevään mittaan. Kesä onkin ehtinyt jo pitkälle, kuvauskalustoakin on hieman uudistettu ja tokihan niitä kuviakin on tullut otettua muutamia aina välillä. Viimeisimpänä kokeiluna tuli napsautettua muutama otos meidän tytöistä, kun harjoittelin hieman radiosalamointia. Optiikkana otoksissa oli käytössä ihmeen hyvin voimakkaassakin vastavalossa toimiva AF Nikkor 80-200mm 1:2.8 ED ja runkona tuttu sotaratsu Nikon D200. Salamapuolella oli 5v-synttärisankari-Siljan selän takana pinkkiin taustalakanaan (ei ollut valkoista juuri nyt käytettävissä) ammuttu Prinz 770C vuodelta miekka ja kirves, sekä mallin etuvasemalla puolella sontikan läpi ammuttu Sunpakin manuaalinen wanhus (for Canon, btw.). Muutamia parannusehdotelmia ehti tulemaan mm. digicamera.netin puolelta tämäntyyliseen kuvaamiseen ja niitä pyrinkin soveltamaan lähitulevaisuudessa.