maanantai 15. maaliskuuta 2010

Hyllyt tyhjenevät.

Hiljattain on tullut sekä hankittua vaihteeksi lisää manuaalikalustoa ja toisaalta on tullut huomattua, että merkittävä osa ko. kalustosta joutaa kiertoon. Omassa käytössä riittää x määrä erilaisia putkia, erilaisilla polttoväleillä ja loput sietää pistää eteenpäin. Piiiitkän tauon jälkeen nakkasin kaiken huuto.netin syövereihin ilman hintavarausta, josko jolta kulta löytyisi parempi koti putkille kuin allekirjoittaneen vitriinistä.

Toivotaan parasta. Vielä on testaamatta Vivitarin 28mm 1:2.8 kauniskuntoinen laajakulma. On se kyllä nätti..


Tällähän saa nimittäin aikaiseksi myös mm. "taidekuvia", mukavan läheltä (harmi, kun en omista kiiltävää peltiä tai muovia, kun tuo peiliheijastus tuottaa ruman tuplaheijastuman..):

torstai 11. maaliskuuta 2010

Sun 28mm 1:2.5 Wide-Auto v. Sigma Mini-Wide 28mm 1:2.8 I

Filmiajan manuaalilaajakulmat pikatestissä.



Sigma Mini-Wide 28mm 1:2.8 I
Tämän lasin uudempaa II-versiota on tullut käytettyä aiemmin ja se on todettu erittäin teräväksi lasiksi, jonka bokeh on pehmeä ja värimaailma miellyttävä. Lasin ensimmäinen versio on tällä kertaa testissä, joten saa nähdä miten se pärjää. Odotukset ovat joka tapauksessa korkealla Sigman suhteen.

Sun Wide-Auto 28mm 1:2.5
Vähemmän tuttu merkki digiharrastajille. Sun-brändin alla on valmistettu aikoinaan useita objektiiveja, huhujen mukaan enemmän kuin yhden optiikkavalmistajan toimesta. Laadun osalta on erittäin vaikea arvioida lopputuloksia, mutta pääsääntöisesti tämän polttovälin objektiivien kohdalla saavutetaan vähintäänkin hyvä kuvanlaatu himmennettäessä täydeltä aukolta noin 2-3 aukkoa pimeämpään suuntaan. Tässä tapauksessa odotetaan kuvanlaadun saavuttavan hyvä taso aukoilla f/5.6-f/8.


Maisematesti


Takapihalta valitsin köyhän näkymän, josta analysoidaan paria kuva-aluetta tarkemmin. Tutkitaan siis keskialueen piirtoa sekä reuna-alueen piirtoa sopivalla suurennuksella. Sää oli pilvinen ja lumisadettakin riitti kotitarpeiksi, joten kontrastin puute on melkoinen. Auringon puuttuessa ei vastavalotestiä voitu suorittaa, mutta sen voinee tutkia toisella kertaa.


Talvimaisemat

Täydellä aukolla:


Yläreunan läheltä otettu kroppi paljastaa Sigman perusluonteen, joka ei ole millään tavalla epätyypillinen. Täydellä aukolla (f/2.8) piirto on selkeästi pehmeää. Pienellä käsittelyllä jäljestä saa kuitenkin ihan mukiinmenevää (tässä tapauksessa kontrastin lisäys ja terävöitys).

Sama Sunin kanssa, täydellä aukolla:
























Taisi Sigma voittaa täyden aukon reunavertailun..

Hieman himmentäen, aukolle f/4:



























Sun kirii piirrossa ehkä jopa hieman ohikin aukolla f/4:
























Aukolla f/4 piirto on siis selkeästi skarpimpaa molemmilla. Sun parantaa selvimmin...

...ja Sigman huippu saavutetaan aukolla f/5.6:


























Sun ja Sigma ovat erittäin tasaiset aukolla f/5.6. Sun tuottaa kenties hieman paremman kontrastin.

Aukolle f/8 himmennettäessä ei terävyys enää näkyvästi kasva Sigman osalta, mutta Sun parantaa hieman.




































Jotta saa paremman käsityksen kuvanlaadusta pienen käsittelyn jälkeen, alla on Sigman täyden aukon kuva, mutta kontrastia (Picasa: Auto Contrast) on nostettu ja terävöitystäkin harrastettu (Sharpen, default-asetuksella):
























Sama temppu aukolla f/8 otetulle Sigman kuvalle:
























Keskialueella piirto on hieman paremmalla tasolla, kuten voisi odottaakin. Tasoero ei kuitenkaan ole niin huima kuin joillakin muilla, huomattavasti valovoimaisemmilla objektiiveilla on ehkä tottunut näkemään. Tulokset vastasivat hyvin reuna-alueen tuloksia, joten en esittele toista sarjaa vähintäänkin yhtä tylsiä kuvia.

Oikeassa käytössä
Käytännön kuvauksessa Sigmalla saa kaunista jälkeä täydeltä aukolta lähtien, kuten oli odotettavissa. Aiemmat kokemukset objektiivin uudemmasta II-versiosta ovat yhtenevät tämän vanhemman mallin suhteen. Pikainen potretintapainen täydellä aukolla näytti tältä:


































Kun kuvaa tarkastellaan hieman lähempää, on jälki yllättävän hyvää:

























Sigman etu Suniin nähden on lyhyempi tarkennusetäisyys. Alla on kuvapari ("suoraan kamerasta"). Toinen on otettu suurin piirtein Sunin minimietäisyydeltä ja toinen Sigman minimietäisyydeltä:



























Sigman bokeh, eli epäterävän alueen piirto, sekä siirtymä terävyysalueelta epäterävyysalueelle on miellyttävää.


Sun käyttäytyy vastaavanlaisessa tilanteessa myös kiltisti, täydellä aukolla:


































Lähemmin tutkittuna ei terävyys välttämättä yllä aivan Sigman tasolle (tosin, onhan Sun inan valovoimaisempi, kun sen valovoima on f/2.5 ja Sigman f/2.8):























Kamerakuvaesimerkistä kuitenkin nähdään, että piirto toimii myös lähialueella ja vieläpä järjellisesti. Epäterävän alueen toisto ei kuitenkaan ole ihan niin rauhallista kuin Sigmalla, mutta kauas se ei Sigmasta jää.



Lopputuloksena: parhaan piirron saavuttamiseksi suositellaan aukoilla f/5.6-f/8 kuvaamista. Jos jok'ikistä piirronmurusta ei jouduta hyödyntämään, voi kummallakin objektiivilla kuvata, ainakin lähialueella, surutta myös täydellä aukolla. Kymppikuviin tai sopivankokoisiin nettikuviin ei piirron pehmeys tuo mitään olennaisia heikennyksiä.

Näiden objektiivien hinnassakin ominaisuuksien erot näkyvät käytännössä siten, että Sigman jälleenmyyntihinnat ovat pyörineet 60-100 eurossa ja Sunin saanee omakseen muutamalla kympillä. Omassakin käytössä on Sigman lyhyempi minimitarkennusetäisyys, rauhallisempi bokeh ja hitusen parempi piirto määrääviä tekijöitä.

Yhteenveto

Sigma
+ lyhyempi minimitarkennusetäisyys (n. 20 cm)
+ terävähkö täydeltä aukolta lähtien
+ miellyttävä bokeh
- hinta
- saatavuus

Sun
+ hieman valovoimaisempi
+ hinta
+ riittävän terävä täydeltä aukolta lähtien, jos tavoite on nettikuvat tai kymppikuvat
- minimitarkennusetäisyys voisi olla lyhyempi (tässä noin 35 cm; ero Sigmaan on yllättävän suuri)
- bokeh voisi olla lähialueella, terävyysalueelta poistuttaessa hieman rauhallisempi