Merkittävimmät muutokset koskevat perhetilannetta, nimittäin hain avioeroa jo ennen tätä edeltävää postausta, kesäkuussa 2010, muutin loppusyksystä omilleni ja ero astui voimaan 31.12.2010. Eroa hakiessani olin suunnitellut jättäväni parisuhdepuuhat sivurooliin, kunnes tapasin nykyisen avovaimoni, joka oli silloin vielä vasta työkaveri. Loppuvuoden aikana ystävyyssuhteesta kehittynyt parisuhde on muuttunut heinä-elokuun vaihteessa avoliitoksi, kun muutimme saman katon alle.
Samaten viimeisen vuoden aikana tuli muutettua kahdesti. Ensin pois aiemmasta residenssistä avioeron vuoksi ja sittemmin 59,5 neliömetrin lukaalista noin kolme kertaa sen kokoiseen taloon, noin kolmen tuhannen neliön tontille. Nyt on tilaa kaikille kutakuinkin sopivasti. Toki, rakennusoikeutta kun on vielä käyttämättä noin 500 neliömetriä, pitää jossakin vaiheessa saada aikaiseksi myös asialliset värkkäilytilat nykyisen muutaman kymmenen neliömetrin autotallin lisäksi. Pitäähän niitä yli kuusimetrisiäkin veneitä mahtua rakentelemaan.. ;)
Nuorisoa on talossa välillä 0...4 kappaletta. Omia kun on kaksi ja Piitullakin kaksi, on vauhtia ja vaaratilanteita luvassa ihan sopivasti, kun takapihalle yleensä kertyy omien lisäksi vielä puolenkymmentä naapuruston lasta kaupan päälle. Tällä 5...9v lapsityövoimapankilla olemme toki saaneet marjoja kerättyä ja risujakin siivottua sieltä ja täältä, mutta ei siitä sen enempää.
Allaolevassa kuvassa tilanne on jännä. Etualalla on selin nuorempi tyttäreni Nea, joka oppi pyöräilemään ilman apurattaita alkukesästä. Taustalla näkyy Piitu, joka opettaa Saaraa tekemään saman kuin Nea ja vasemmalla näkyy kolmipyörän päällä porukan juniori, Sami.
Wilma-sessen kaveriksi tuli vuodenvaihteella poikkeuksellisen pienikokoinen kultainennoutaja Nenna. Kaksikko pärjää kaksistaan erinomaisesti ja ovat toisensa parhaat kaverit. Nyt muuton jälkeen on takapihan perälle (vajaat 20 metriä talosta, eli tontin puolivälissä pituussuunnassa) saatu aikaiseksi 2,2 metriä korkea, 5 x 5 m kokoinen aitaus, jossa on jo sateen varalta koirille katos jossa pidellä sadetta. Seuraavien viikkojen aikana rakennetaan vielä sähkölämmitteinen koirankoppi, että voidaan ulkoilmaoleskelun maksimointi tehdä asiallisesti, altistamatta koiria millekään rääkkäykselle niin sään kuin turvallisuudenkaan puolesta. Harva elukka pääsee tuollaisen keskitysleirimittaisen aitauksen yli tai ali (tokihan sitä on kaivettu maan alle jonkun matkaa..) kiusaamaan meidän perheen parhaita ystäviä... ;)
Kuvassa Nenna, taustalla hieman Wilmaa..
Työrintamallakin menee asiat mukavasti eteenpäin. Marraskuussa 2010 hain kehitysinsinöörin paikkaa Raahen Rautaruukilta. Pitkän ja monivaiheisen haastattelu- ja testausprosessin jälkeen meni asiat kuin elokuvissa: tulin valituksi yli 60 hakijan joukosta. Ja töissä on riittänyt haasteita ja paljon uuttakin on tullut opittua. Toki, maailmantalouden ehkä turhankin jännittävät tulevaisuudennäkymät hieman huolettavat useita, mutta lähikuukaudet kertovat miten tulevaisuuden kanssa käy. Työpaikkana Ruukin Esikäsitellyt levytuotteet -osasto on tuotantoketjun viimeinen ja pisimmälle jalostava lenkki terästuotantoketjun häntäpäässä, jossa riittää kehitettävää melkoisen paljon. Nykypäivänä yritysten päätarkoitus on ain tuottaa hieman enemmän pikkuisen pienemmillä resursseilla, eli tehostamista kaikin keinoin harrastetaan joka suunnalla.
Valokuvauksen osalta on ollut hieman hiljaisempaa, vaikka kuvia on toki tullut otettua tuhansia viimeisimmän blogipostauksen jälkeen. On ollut kaikenlaista tapahtumaa ja juhlanpoikasta, kesän myötä ylioppilaita ja vaikka ja mitä. Mutta todella vähän, kun ei tahdo tuota aikaa olla moiseen puuhasteluun tätänykyä olla oikein missään välissä. Jos aikaa joskus on, ei aina riitä energiaa kunnon laajamittaiseen fotofiilistelyyn. Kuvaaminen on siten keskittynyt lähinnä dokumentointiin ja pienen piirin fiilistelyyn. Kenties, kun saan aikaiseksi parinsadan neliömetrin hallitilat voidaan osa tuosta tilasta pyhittää ns. taidetilaksi, eli sinne roudataan soittopelit (juu, koskettimia olen hiplannut jo reilun neljännesvuosisadan vaihtelevalla menestyksellä) ja kuvausvehkeet kaikkien rakenteluvermeiden lisäksi. Sitten voinee kaikenlainen sisäkuvausmeininkikin onnistua hieman vähemmällä säätämisellä. Tällä hetkellä sisäkuvaukset ovat keskittyneet uuden talon sisäkuviin, kun tutut ovat halunneet nähdä miltä meillä näyttää. No, tässä meidän talonvahusten makkari, joka on kooltaan noin 26 neliömetriä. Kuvassa näkyy siitä reilu puolikas, kun toisella puolella on musiikkivehkeitä ja nykyisellään myös pari isoa ja mukavaa nojatuolia, ikään kuin aikuisten olohuoneen muodossa.
Suunta on eteenpäin ja ylöspäin. Postauksestakin tuntui tulevan luvattoman pitkä ja melkeinpä päiväkirjamainen, mutta mikäli jaksoit lukea tänne saakka, niin kiitos mielenkiinnosta. Tulevaisuudessa on tarkoitus edelleen keskittyä samoihin ydinasioihin kuin ennenkin. Eri aika, eri paikka ja eri tilanteet, mutta sama mies ja sama pää; kesät, talvet.
