Nikon D200:n suljin sai laulaa tänään itsensä lämpimäksi, kun hieman toisella kymmenellä olleen pakkasen vallitessa harrastin naapurin kanssa pienimuotoista lintukuvausta. Kalustoksi otin reissulle luottoputken, eli parikymmenvuotiaan AF Nikkor 80-
200mm 1:2.8 ED:n. Onhan se hidas tarkentamaan, mutta piirto tuntuu olevan kohdallaan ja käyttöergonomia toimii. Olen tänään ryöminyt enemmän kuin koko armeija-aikana yhteensä.
Siivekkäät eivät tahtoneet olla ihan koko ajan optimiasemissa, joten melko monta kuvaa piti yrittää tarkentaa ruo'ikon sekaan, jolloin AF:n kanssa piti olla aika tarkkana. Yksi tarkennuspiste, apupisteet pois käytöstä (=häiritsemästä) ja jatkuva tarkennus AF-on-napin takana. Perussettiä. Monta kertaa olisi manuaalitarkennus ollut nopeampi, mutta aina ei jaksa.
Kuvassa on siis viiksitimali (ent. partatiainen, Panurus biarmicus). Tämä värikkäämpi versio on poeka ja "tylsemmät" ovat tyttösiä (ks. linkki alla).
200mm 1:2.8 ED:n. Onhan se hidas tarkentamaan, mutta piirto tuntuu olevan kohdallaan ja käyttöergonomia toimii. Olen tänään ryöminyt enemmän kuin koko armeija-aikana yhteensä. Siivekkäät eivät tahtoneet olla ihan koko ajan optimiasemissa, joten melko monta kuvaa piti yrittää tarkentaa ruo'ikon sekaan, jolloin AF:n kanssa piti olla aika tarkkana. Yksi tarkennuspiste, apupisteet pois käytöstä (=häiritsemästä) ja jatkuva tarkennus AF-on-napin takana. Perussettiä. Monta kertaa olisi manuaalitarkennus ollut nopeampi, mutta aina ei jaksa.
Kuvassa on siis viiksitimali (ent. partatiainen, Panurus biarmicus). Tämä värikkäämpi versio on poeka ja "tylsemmät" ovat tyttösiä (ks. linkki alla).
Lisää kuvia tästä lintulajista löytyy saulisarkka.comin galleriasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti