sunnuntai 15. maaliskuuta 2009

Herkkyys, valotusaika ja aukko: pyhä kolminaisuus

Valokuvaus ja sen perusta lienee otsikossa aika kattavasti ja näiden kolmen muuttujan keskinäinen hallinta on edellytys parhaalle mahdolliselle lopputulokselle, ei pelkästään teknisessä mielessä, vaan merkittävissä määrin myös visuaalisessa mielessä. Otetaanpas ensalkuun määritelmiä, niin nähdään tämä pyhä kolminaisuus hieman paremmin.

Aukko, eli se mystinen f-luku (engl. aperture)
Järjestelmäkameroiden objektiiveissa, muutamia harvinaisia poikkeuksia lukuunottamatta, on himmennin. Himmennin koostuu sopivasta määrästä (5-15 kpl) himmenninlamelleja, joita säätämällä säädetään himmenninaukon kokoa. Aukkosarja on hyvä opetella ulkoa ainakin kokonaisten aukkojen osalta. Aukko merkataan monin tavoin, ehkä yleisimmät ovat "f/2.8", "f2.8", f-kirjain isolla tai pienellä. Objektiiveissa on aukko merkattu useimmiten muodossa 1:2.8. Aukon virallinen määritelmä on polttovälin suhde himmenninaukon halkaisijaan, eli esimerkiksi AF Nikkor 50mm 1:1.8D -objektiivin suurin aukko on f/1.8, jolloin aukon fyysinen halkaisija on 50/1.8 = n. 27,8 mm. Tämä knoppitieto ei kuitenkaan ole tärkeä, ainakaan ihan harrastuksen alkumetreillä, mutta se on hyvä tiedostaa. F-luku on siitäkin hieman sekava, kun pienempi luku tarkoittaa isompaa aukkoa, ts. mitä pienempi luku, sitä enemmän valoa päästetään objektiivin himmentimen läpi. "Isolla aukolla" tarkoitetaan yleensä mahdollisimman pientä f-lukua, mutta etenkin aloittelevien harrastajien keskuudessa terminologia menee usein sekaisin, nimim. itsekin ko. virheen tehnyt.. ;)

Aukkosarja: 1.4 - 2 - 2.8 - 4 - 5.6 - 8 - 11 - 16 - 22

Mystisiä numeroita, eikös? No, syy on se, että aukkosarjan yksi kokonainen askel vastaa valomäärän puolittamista tai kaksinkertaistamista ja tuo lukema kun on himmenninaukon halkaisijan suhde polttoväliin ja ympyrän pinta-alan ollessa jotain ihan muuta kuin lineaarinen funktio, ovat aukkojen kootkin vastaavasti hieman oudon oloisia, ainakin aluksi. Tähän kuitenkin tottuu. Jos kuvataan aukolla f/4 ja kuva on kaksi aukkoa ylivalottunut, eikä herkkyyttä tai suljinaikaa ole mahdollista muuttaa, voisi aukon muuttaa arvosta f/4 arvoon f/8, joka on kaksi aukkoa "pimeämpi", kun f/4 + 1EV = f/5.6 + 1 EV = f/8.

Herkkyys, eli nykykameroissa se ISO-lukema (engl. sensitivity)
Herkkyys on terminä aika yksiselitteinen ja se ISO-lukema kertoo kuinka valoherkäksi digitaalikameran kenno viritetään. Mikäli valotusaikaa ja himmenninaukon kokoa ei muuteta, syntyy matalalla herkkyydellä (= pieni ISO-lukema) pimeämpää jälkeä ja suuremmalla herkkyydellä (= suuri ISO-lukema) vähemmän pimeää jälkeä. Jos otetaan kuva arvolla ISO 200 ja halutaan pelkästään herkkyyttä säätämällä valottaa aukon verran enemmän (eli korjataan valotusta +1 EV), valitaan herkkyydeksi ISO 400, eli tuplataan herkkyys. Aukon verran alaspäin ISO 200:sta päästään säätämällä herkkyydeksi ISO 100. Jos valotustilanteessa tulee tekniset rajat vastaan, niin valotukseen haetaan apuja muualta, mutta tästä lisää sitten käytännön esimerkeissä.

Valotusaika, eli se aika, jonka kenno saa valohoitoa objektiivin läpi (engl. shutter speed)
Ehkä tämä on termeistä helpoin ymmärrettävä. Valotusaika kertoo yksinkertaisesti sen, kuinka pitkään kennolle päästetään sulkimen läpi valoa. Lyhyellä valotusajalla saadaan liike ikäänkuin pyäshtymään, kun pitemmällä valotusajalla syntyy kuvaan liike-epäterävyyttä, joka voi olla joissakin tapauksissa ei-haluttu ilmiö ja joissakin tapauksissa sitä voidaan käyttää tehokeinona, jolloin liikkeen tuntu välittyy kuvasta tehokkaasti. Kun valotusaikaa mietitään "aukkoina", on yhden aukon siirto suuntaan tai toiseen sama kuin valotusajan kaksinkertaistaminen tai puolittaminen. Ts. 1/125s ajasta kun valotetaan yhden aukon verran valoisampaan suuntaan, on valotusaika 1/60s ja aukon verran pimeämpään suuntaan on valotusaika 1/250s. Erittäin loogista tämäkin.

Havainnollistavia kuvaesimerkkejä lisään pikapuoliin, kunhan saan moiset kuvattua ja käsiteltyä.

2 kommenttia:

  1. Kun opettaa,-- kannattaa lähteä standardista.
    Perusvalotusajat tuolla alueella, josta esimerkkisi tulee ovat 60 - 125 - 250 - 500 jne.
    Toki digeissä voi valotusaika olla vaikka 1/ 237 mutta filkkaa kuvaaviakin vielä on ja analoginen ja ylivoimainen säätömaailma tulee takaisin kameroihin aivan varmasti.

    VastaaPoista
  2. Juu, itsekin säännöllisesti kuvaan jonkun verran vanhemmalla filmikalustolla nykyisten digien rinnalla, joten tämän olisin voinut huomioida paremmin blogientryssäni. Hyvä huomio.

    VastaaPoista