lauantai 11. heinäkuuta 2009

Pyhä kolminaisuus, osa III: valotusaika

Valotusaika, tämä kolmikon viimeinen ja ehkä se helpoiten ymmärrettävä valokuvauksen perussuure, määrää kuinka pitkän ajan sulkimen läpi päästetään valoa kameran kennolle (tai filmille). Suljinaika merkataan käytännössä katsoen aina sekunnin murto-osina, esim. 1/125 s, 1/60 s, 1/1000 s. Peukalosääntöjäkin löytyy muutamia, joista voidaan ottaa valotusajalle lähtökohta, josta lähdetään sitten soveltamaan eteenpäin; tässä niistä kaksi:

Objektiivin polttoväli ja mahdollinen kroppikerroin
Peukalosääntönä pidetään tärähtämättömien kuvien kannatta sellaista valotusaikaa, joka on suhteutettu käytetyn objektiivin polttoväliin ja kameran mahdolliseen kroppikertoimeen, jonka pitäisi keskimääräisen kuvaajan käsillä tuottaa tärähtämätön kuva. Valotusaika lasketaan ottamalla valotusajan käänteisluvuksi polttoväli kerrottuna kroppikertoimella. Esimerkiksi Nikonin digijärjestelmäkameroista valtaosa on kroppikennoisia, joiden kroppikerroin on 1,5.

Tilanne: objektiivin polttoväli on 200 mm, runkona Nikon D80 (kroppikerroin 1,5): valotusajaksi suositellaan 1 / (200 x 1,5) = 1/300 s (tai nopeampaa, kuten 1/500 s).

Harjoittelulla (ja osin myös tuurilla) päästään joskus huomattavasti parempiinkin tuloksiin. Esimerkkinä tästä ao. kuva kirjosiepon poikasesta. Kuva on otettu suhteellisen heikossa valaistuksessa.
Kuvan speksit: Nikon D200, Sigma 50-500mm/4-6.3 @ 500mm, ISO 800, f/8, 1/45s.















Kuva on muuten kyseenalaisen laatuinen; mm. kyljessä on selkeästi puhkipalaneita alueita, eikä linnun jalustana toiminut oksakaan sattunut olemaan erityisen valokuvauksellinen. Joka tapauksessa, kuva osoittaa sen, että myös nyrkkisääntöä hitaammilla suljinajoilla on mahdollista saada kohtalaista jälkeä. Alla vielä hieman lähempi kroppi, josta näkee hieman paremmin yksityiskohtia. Yliterävöityksestä huolimatta väittäisin tulosta ihan kohtalaiseksi. Nyrkkisäännön mukaan tässä tapauksessa olisi valotusaika pitänyt olla 1/750s tai nopeampi. Nyt kuitenkin riitti 1/45s, joka oli itse asiassa hieman liiankin hidas, kun puhkipalamistakin pääsi tapahtumaan. 1/60..1/75s olisi saattanut olla se ideaaliarvo.




Sunny 16 -sääntö
Sunny 16 -sääntö pohjautuu taas kerran peruskolmikkoon: aukko, aika, herkkyys. Jos on aurinkoinen ja kirkas keli, voidaan sääntöä soveltaa sellaisenaan (vaikka Suomen oloihin suositellaan toisinaan Sunny 13- tai jopa Sunny 11-sääntöä). Tämän tunnetun peukalosäännön mukaan voidaan suhteellisen hyvin pärjätä esimerkiksi filmikameran kanssa, jossa ei ole minkäänlaista valotusmittaria.

Sunny 16, perusasetukset:
Aukko: f/16
Aika: filmin herkkyyden käänteisluku, esim. ISO/ASA 100 filmillä ajaksi 1/100s tai 1/125s, riippuen kumpi kamerasta löytyy
Herkkyys: tarpeen mukaan

4 kommenttia:

  1. Mites full-frame sitten lasketaan...? ;)

    VastaaPoista
  2. Minä olen käsittänyt ettei croppi vaikuta tuohon kaavaan, yhtä monta milliä on siinä putkessä kuin ff:lläkin, ja ei siinä cropissa suurennussuhde muutu, vaan kuvautuva ala.

    VastaaPoista
  3. Käsittääkseni se on nimenomaan kuvakulma joka merkitsee kaavassa jotain, kun kyse on kulmanopeudesta kun objektiivi heilahtelee käsissä. Saatan toki olla väärässäkin, mutta usein näkee kaavassa tosiaan käytettävän ns. kroppikerrointa apuna.

    VastaaPoista