maanantai 25. tammikuuta 2010

Onneksi ei ole kiire.

Opiskelin Oulun yliopiston Koneosastolla syksystä 2005 keväälle 2009, jolloin olin saanut tarpeekseni surkeapalkkaisesta opiskelusta, sekä yliopistollisesta teorialeijunnasta. Hain siis OAMK:n puolelle ja pääsin kuin pääsinkin sisään (no, eivät ne pääsykokeet suurta yritystä vaatineet). Opiskelun pääsisältö on syksystä 2009 ollut samantyylinen kuin aiemminkin, pääaineena aiempi mekatroniikka päivittyi muotoon koneautomaatio. Vaihdon myötä sain tietää, että opintojen saattaminen loppuun veisi AMK:lla kaksi vuotta, mutta mitä enemmän aikataulujen kanssa värkkäsin, sitä paremmin sain kursseja mahtumaan aikatauluun. Joitakin kursseja tentin pois alta, valtaosan joutui kuitenkin istumaan ja kestämään, mutta syksyn ollessa nyt paketissa, on lopputulos hyvä: reilun vuoden opinnot yhden syksyn aikana paketissa. Jee. Mutta nyt on kuvan paikka.


Nimittäin nyt tilanne onkin sitten se, että kevään aikataulu meni vaikeaksi. On päällekkäisiä labroja (joista ei pahemmin kestä olla pois). On kursseja kurssien päällä, jotka ovat ennestäänkin jo yhden tai jopa kahden kurssin kanssa päällekkäin. On harjoitustöitä iiiiso kourallinen suoritettavana. Ja samalla pitäisi ehtiä pitämään vaimo ja lapset tyytyväisenä, hoitaa kuvauskeikat ja sensellaiset ajallaan ja ajatuksella ja tietenkin se opinnäytetyökin pitäisi aloittaa tässä kohtapuoliin. Eli huhtikuussa, tai viimeistään toukokuussa. 

Ehtiihän sitä, juu, mutta kiirettä meinaa olla. Nimittäin nyt näyttäisi siltä, että mikäli aikataulut, kuu ja tähti asettuvat sopivaan linjaan keskenään, olisi mahdollista hoitaa loputkin opinnot nyt kevään aikana pois, saada insinöörin paperit kouraan syksyyn mennessä ja ehtiä kortistoonkin reilusti ennen joulua! Reilun kahden vuoden opinnot siis vuodessa purkkiin ja töihin...tai ainakin valmiina töihin. Oikeisiin, isojen poikien töihin.

Ensimmäiset kyytkin heräilevät todennäköisesti huhtikuun puolivälin tienoilla (+/- 1-2 viikkoa) ja niitä olisi tarkoitus kuvata taas Oulunsalossa, siinä yhdessä paikassa. Enkä kerro, notta missä se on, kun aina löytyy se lapiosankariääliö, joka menee ja lahtaa madot siltä alueelta ja esittää supermiestä. Seuraavat kesät ja syksyt sitten valitellaan miten kauheasti niitä myyriä taas onkaan...no, laitetaan tähän inspiraatioksi yksi matokuva.

Ilmastoasioihin en jaksa sen kummemmin enää ottaa kantaa, kun se olisi lähinnä loputon suo. IPCC:n raporteissa on vielä hiljattain uutisoitu olevan ongelmia ja virheitä (jotka onneksi ko. puljun johtaja, Tri Rajenda K. Pachaurikin myöntää), mutta google kertoo kiinnostuneille lisää. Avoimmuutta tutkimukseen, kiitos. Ei sen niin vaikeaa luulisi olevan.

Hyvää keväänalkua kaikille, kyllä se tästä lähtööp! ;)

1 kommentti:

  1. Opinnot miehen tiellä pitää, nimittäin tiellä kortistoon... Edessä valoisa tulevaisuus.

    VastaaPoista